Itsensä kehumisen vaikeudesta
En tiedä johtuuko se suomalaisuudesta, naiseudesta, kasvatuksesta vai ihan vaan luonteesta, mutta kyllä työhakemuksen kirjoittamisessa vaikeinta on tunnistaa oma osaaminen ja sitten vieläpä kehuskella, että olen minä aika etevä työntekijä enkä muutenkaan hassumpi tyyppi. Vaikka kirjoittaminen sujuu, on useista työpaikkailmoituksista sen oleellisen löytäminen ja siihen oman osaamisen peilaaminen välillä hankalaa. Miksi juuri minä olisin teille se sopivin tyyppi? Enhän minä edes tiedä, mitä kaikkea muuta siellä hakemusten joukossa on tarjolla.
Näinkin monipuolisen (vaikka vielä suhteellisen lyhyen) ammattikentän osaajana on tuskaista koittaa rajata oma erityisosaaminen lyhyeen kirjoitettuun tekstiin. Voihan se olla, että yrityksellä voisi ollakin käyttöä jollekin ihan muulle, mitä eivät ole osanneet hakemuksessaan ilmaista. Mutta eihän sille muuta voi, kun koittaa vaan paketoida se oma osaaminen ja myydä se. Tuotteistusta parhaimmillaan kai... Minä-brändi, millainen se on?
Olen löytänyt muutamia mielenkiintoisia työtehtäviä, joihin hakea ja lisäksi muutamia mahtavalta kuulostavia yrityksiä, joiden tarinassa haluaisin olla mukana. On myös yrityksiä, joita olen jo vuosia seurannut. Olen huomannut, että osalla yrityksistä on hyvinkin yksinkertainen hakemusprosessi ja osalla, noh, vähän monimutkaisempi. Osa suosii perinteistä sähköpostia hakemuksille ja osalle voi hakemuksen jättää vain verkossa. Työpaikkailmoituksissa työnkuvaa voidaan avata melko laajastikin, mutta välillä tuntuu, että sieltä puuttuu jotain oleellista. Ja se palkkatoive. Sehän on nyt puhututtanut aika paljon. Sen palkkahaitarin kun saisi useammin esille, niin olisihan se mahtavaa. Se voisi myös vähentää turhia hakemuksia, kun hakija tietäisi jo lukiessaan, että osuuko oma toive haitariin.
